Minusta pieni maailmankuva on yksi hirveimpiä asioita mitä ihmiselle voi tapahtua. Tai no, ehkä tuo menee jo vähän liioittelun puolelle. Mutta silti, jos joku syntyy, kasvaa, kouluttautuu ja työskentelee koko elämänsä samalla (pienellä) paikkakunnalla, jopa samassa (pienessä) työpaikassa, minkälainen maailmankuva tälle ressukalle muodostuu? Jos ei koskaan tapaa ihmisiä eri yhteiskuntaluokista, ei koskaan näe miten asiat tehdään muualla, ei koskaan tee uusia ja yllättäviä asioita, miten pieneksi jää elämä? Toisaalta se on varmasti tuttua ja turvallista, elää ympäristössä josta tietää kaiken ja joka muuttuu hitaasti, jos ollenkaan. Se voi olla monelle hyvä elämä. En vaan ymmärrä miten joku voi ajatella niin? Toisaalta, mikäs minä olen tähän mitään sanomaan. Ilmiselvä asiantuntija, jo kahdella paikkakunnalla asunut ja jopa Teneriffalla asti käynyt.. Niin, onhan se vähän säälittävää.
Kylläpäs nyt lipsahti taas syvälliseksi! No, osoittaakseni teille että ei hätää, en edelleenkään oikeasti kykene syvällisiin pohdintoihin, voin paljastaa että tein luonnoksen abirekan kylkeen kiinnitettävästä lakanasta jonka tunnuslause oli "Arbeit macht frei". Vastaanotto oli suorastaan.. järisyttävä. Noh, ehkä minä jätän nämä taiteelliset hommat muille. Saamme sinne siis luultavasti errrrittäin omaperäisen "ooppaa abi style" tunnuslauseen. Huoh.
Olisi muuten kiva joskus nähdä (kuva) vanhasta hipsteristä. Miltä näyttää 60 vuotias hipsteri, jolla on sormiin tatuoituna kirjamia tai muuta kamaa?
Nihilistiyden uumenista,
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti