Olen niin iloinen että nykymaailmassa kaikelle keksitään hieno nimi jotta asiasta ei tarvitse puhua sen rumalla (oikealla) nimellä. Ehei ei, minä en ole laiska velvollisuuden välttelijä, minä prokrastinoin. Siis kyllähän minun pääni oikeasti kestää stressiä ja olen täysin oikeassa työpaikassa, välillä elämässä vain tulee jaksoja jolloin pitää downshiftata. Niin no siis kyllähän siinä vielä kolme minuuttia sitten oli kokonainen suklaalevy, mutta minulle kävi pieni snäksidentti.
Prokrastinaatio (jos et vielä tiedä mitä se tarkoittaa, ole hyvä) on myös ajanut minut huomaamaan, että juuri nyt viihdeteollisuus puskee ulos katsottavaa leffaa toisen perään, ja yritän laskeskella montako kertaa voin käydä elokuvissa kesätyörahoilla ilman että pitää siirtyä nuudelilinjalle. Lisäksi lempibloggarini ja elämänidolini Henriikka Rönkkönen julkaisi kirjan jonka haluan ostaa ja lukea ja ehkä syödä, riippuen siitä miten hyvä se on. Jos olisin rohkea ja avoin ihmisyksilö saattaisin siirtyä hänen innoittamanaan kirjoittamaan blogia tinderin ihmeellisestä maailmasta ja sinkkuelämästä, mutta rima on asetettu liian korkealle. Voisin myös viritellä uraani tulevana instagram-julkkisena, sillä olen taas löytänyt intoa valokuvaamiseen. Mutta jos kaikki nämä mahtavat asiat ovat heränneet vain sen myötä että yritän vältellä oikean elämän velvollisuuksia, ehkä prokrastinaatio on hyvä juttu?
-H-
You kidding me hooman?
