Oh, live a little

Mikä siinä on, että lautailijat on niin cooleja?
Vaihdoin kaksi liukasta pitkulaa yhteen (okei ihan tosi tästä ei nyt tuu mitään, mistä nää sanavalinnat tulee?), eli siis aloitin lautailemisen, koska sain siskoltani lainaan määräämättömäksi ajanjaksoksi ah niin ihanan laudan pinkeillä kanteilla. Lauta on koulutettu alpeilla (ja ilmeisesti tottunut liian hyvään) koska ei tästä prkl mitään tule. Kolmas laskettelukausi tässä juuri menossa, viime vuonna olin kerran mäessä, tänä vuonna onnistuin kaikessa nerokkuudessan hyppäämään tuolihissistä melko korkealta alas, koska panikoin kun lähdön aika koitti (missä kaikki se coolius?), ja noh, niin vain kävi. Mutta kysymykseni kuuluu, miksi kaikki lautailijat ovat niin hyviä ja laskevat niin lujaa, ja ennen kaikkea, miksi se ei ole tarttunut minuun?
Niissä mukavan sinisissä mäissä missä minä lasken näkyy satunnainen aloitteleva lautailija, selvästi ensimmäistä kertaa hommassa mukana. Ja kuinka ollakaan, seuraavana päivänä sama hyyppä viilettää ohi lumi pöllyten kuin ammattilainen. MIKSI? Ja entäs minä? Roikun avuttomasti, rappeutuneet reidet tutisten, lastenrinteen sompahississä matkalla ylöspäin (kun kolmannen kaatumiseni jälkeen joku vihdoin tajuaa hidastaa lähtöä), ja tulen alas istahtaen vain kolme-neljä kertaa sillä 40 m matkalla, sittenkin melkolailla vapisten. Samalla kun muut lautailijat jarruttelevat lumia naamalleni. Olen häpeäksi kansalleni ! Enkä osaa enää edes laskea suksilla.. Kolme hyvää laskettelukautta on valunut hukkaan ! Täysin hukkaan !

Ai mitens joulu Vuokatin Kuntokylässä? (Ja ihan tosi, sen paikan nimi oli Kuntokylä.. Ah tätä ironiaa..) No, luin kirjoja. Hyppäsin sen kerran sieltä hissistä. Luin lisää kirjoja. Söin. Siinä se.

Vuoden 2013 ensimmäistä krapulaa innolla odottaen,
-H-

Melkein voitin..

Mitään muuta karkkia ei tullut.. Näitä on sitten joutunut itku kurkussa vetämään nassuun.

Todistusaineisto..

Auringonlasku matkalla auton ikkunasta

Takapiha

Järjetön hampurilainen !

Jätkänkynttilä

Paras joululahja ikinä- mieskalenteri jossa on porvoolaisia portsareita !

Meillä oli jopa jouluvalot..

rinne 

(u don't say..)

Torttua

Mitä tein jouluna?
NO JOULUTORTTUJA !

Perinteisten lisäksi testasin muutaman netistä löydetyn ja päästä keksityn mallin, joiden tulokset voi tsekata alta. Valitettavasti kaikelta tältä kirjojen lukemiselta ja karkin syömiseltä en ehdi tällä kertaa kirjoittaa enempää..

Ottakaahan rauhallisesti kun vuosi '13 saapuu, ellei tässä sitä ennen ehditä nähdä rakkaat ihmiset!

-H-

se on rekka

Vedänpä tässä kohtapuoleen hirveät pultit meidän abitoimikunnalle. Päällekarkaussyyte alkaa ihan tosissaan tuntumaan jo hyvältä vaihtoehdolta.. Abiristeily, jonka ne ensin unohti varata, joka sitten varattiin, listat poistettiin ja pyyhittiin, aloitettiin uudestaan ja jonne lopulta pääsi abitoiminkunnan jäsenten kaverit ja vain kourallinen muita, ei edes haittaa. Eikä ne kaikki abibileet, joita on joka toinen viikonloppu ja jonne ei koskaan mene ketään. Ei ihan päin persettä valittu abilogo, joka äänestykseen jälkeen valittiin vähiten ääniä saaneena, ja joka oli (surprise surprise) jonkun heidän kaverinsa tekemä- ei, ei sekään haittaa. MUTTA. JOS NE JUMALAUTA SÖSSII JOPA ABIREKKOJEN HANKKIMISEN.. Minkä takia tänne lukioon on edes tultu? Aivan, penkkareita varten. Meillä on keväällä ~180 abia, joista abautsiarallaa 170 haluaa päästä rekkoihin. Nyt ilmoitetaan sitten että soitelkaa nyt kaikille tutuille, meillä on kaksi rekkaa, joihin mahtuu yhteensä 100 ihmistä. FUCK THIS SHIT. Googlesta löytyi 5 minuutissa monen monta kuljetusfirmaa tästä lähistöltä, kaikki sellaisia jotka vuokraavat kuorma-autoja. Nettisivuja ei ole, mutta puhelinnumero löytyy. He ovat ilmeisesti soittaneet kaikki nämä firmat läpi.. Sen jälkeen etsineet vastaavat vähän kauempaa, ja tehneet saman. Mutta selvästikään 50 km säteellä missään ilmansuunnassa ei ole yhtään vuokrattavaa kuorma-autoa, vaan kaikkien on nyt kyseltävä mummon kaiman koiranhoitajilta sattuisiko takapihalla lojumaan siirtolavallista kuorma-autoa tarpeeksi korkeilla reunoilla. Koska meidän mahtava abitoiminkunta on varmasti tehnyt kaiken mitä vaan ikinä voi tehdä. Ja nyt on vain aika siirtyä uhkailemaan meitä sosiaalisten portaiden alimpien rappusten ihmisiä, koska kyllä meiltä joltain on pakko löytyä rekka. Jos ei, niin ostetaan sellainen. Koska, se nyt vain on niin. Tough luck. Jos haluu rekkaan, on parempi hommata se.

May the force be with you (and me),
H, the Stormtrooper

2011

Valo tunnelin päästä on säästösyistä sammutettu

Politiikka on vaikeaa. (Jos koet edellisen lauseen olevan liian laimea ilmaus politiikan koukeroista, suosittelen jättämään seuraavat pari kappaletta väliin). Luulin olevani edes joten kuten kärryillä maailman ja Suomen tapahtumista, mutta ei. Tänään nuorisovaltuuston pikkujouluissa istuin todellakin tietämättä mistään mitään, kun poliittisen kentän henkilöistä puhuttiin etunimellä ja viitattiin tapahtumiin joista en ollut koskaan kuullutkaan. Olen harkinnut ( harkitsin)YK:n nuorisodelegaatiksi lähtöä kuvitellen että jos nyt selailen tässä lehtiä hieman reippaammin olen ihan kartalla kaikesta. YOU WISH. Se siitä uskomattomasta CV-merkinnästä sitten. Minä en koskaan pärjäisi siinä hommassa. 

Välikommentti: söin amarillossa, miten röyhtäys voi haista näin pahalle?

Kielikiistaa on paikallispolitiikassa kuitenkin hauska seurata. Näin rasistisena ja kultturellisesti sivistymättömänä ihmisenä olen sitä mieltä että ruotsin kielen aseman ajaminen on paikoittain saanut ihan naurettavat mittasuhteet. Esimerkiksi se, että suomenkielinen ja ruotsinkielinen koulutusjaosto ovat erikseen? Järkyttävää rahan haaskausta. Ja sitten vielä ihmetellään miten kunta pyörii omassa pienessä velkahelvetissään.. Rakenteellisia muutoksia, kiitos.

Ja seuraavaksi pöndellä asumisen mukavuuksiin; vaikka lunta ei sataisikaan, jos tuulta on riittävästi, tiet menee tukkoon. Nopeasti. Söpöllä pikku nelivetoisella maasturilla pääsi 4 tuntia auraamisen jälkeen juuri ja juuri perille. MUTTA SE OLI HAUSKAA. Ajoin oranssi abs-vilkkuvalo silmiä häikäisten kaasu pohjassa auton heittelehtiessä (okei no tässä vaiheessa kannattaa varmaan mainita että vauhtia oli alle 30) lumivallien yli valkoisten pilvien pyyhkiessä tuulilasin yli. Ihan mahtavaa. Palan jo halusta lähteä kokeilemaan tyhjälle parkkikselle miten auto käyttäytyy kun painaa kaasun pohjaan ja kääntää ratin ääriasentoon.. Olen niin pettynyt ettei meillä ole sitä hienoa vempelettä, joka tekisi pöndellä elämisen onnelliseksi kenelle tahansa.. Peltoauto, missä sinä olet?

-H-

Hjuva keksi, hjuva karkki, ostaosta.

Student+dying

Rakas Joulupukki,

En ole tänä vuonna pyrkinyt kilttiin luonteeseen, ystävällisyyteen tai muihinkaan yhteiskunnallisiin hyveisiin, sillä uskon niiden olevan luonteeni takia minulle ulottumattomissa. Olen kuluvana vuonna solvannut kanssaihmisiäni, kampittanut useita ruokajonossa ohittelevia törppöjä sekä töötännyt lukemattomia kertoja. Uskon näiden kuitenkin kuuluvan hyveisiini ja parantavan lahjasaldoani, ovathan ne luonnetta lujittavia tekoja ja näin parantavat maailmaa.
Haluaisin myös muistuttaa, että näin vannoutuneena materialistina odotan saavani runsaasti lahjoja, ainakin enemmän kuin viime vuonna, tai petyn katkerasti ja pyrin myös jakamaan tätä tunnetta kaikille jotka uskaltavat minuun silmäkontaktia ottaa.
Näiden sanojen vakuuttamana liitän oheen ostoslistan, ja pidätän oikeudet muutoksiin (tai lähinnä lisäyksiin).

Peace out, homey.

-H-

ps. kiitos rakkaat ihmiset, kyselyssä on jo niin monta vastausta että ihan huimaa !

Jakso 679 sarjassamme "My Life as the Drama Queen"

Miten onnistunkin näissä sosiaalisissa tilanteissa aina näin hyvin?

Olen nimittäin onnistunut aiheuttamaan hirvittävän sukudraaman näin jouluun liittyen. Asiahan on niin, että minulla on sukulaispariskunta, joilla on valtava saksanpaimenkoira. Siis todella iso. Ja kyllä minä ymmärrän (jossain määrin) ettei sen kokoista koiraa jaksa aina pestä, vaikka se erittääkin ihostaan noin kilon möhnää vuorokaudessa. Mutta, kun tämä koira lisäksi kärsii ilmavaivoista (ihan totta, mitä ne sille syöttää?), onko sen pakko istua pöydän alla jouluruokailun ajan? Hyvin pienessä keittiössä, tupa täynnä ihmisiä, erite-koira pöydän alla istumassa.. Jokaisen unelmajoulu! 

Viime vuonna sanoin koiran omistajille erittäin ystävällisesti (mahtipinnistys minulle) että voisiko koira viettää edes ruokailun alakerrassa. Haisulin voisi kuitenkin päästää ylös kun siirrytään kahviin ja lahjoihin. Vastaus: "No kai minunkin täytyy sitten syödä alakerrassa", parhaalla marttyyriäänellä. Oh joy. Jostain syystä en viihtynyt ruokapöydässä kauaakaan.. 

Josta pääsemmekin tämän joulun draamaan. Päätin sitten jämäkästi sanoa, että vietän joulun Vantaalla toisten sukulaisten luona, mikäli haisuli-koira perheineen on tulossa tänne. Jotenkin lause kuitenkin ymmärettiin niin, että en vain halua olla jouluna täällä, ja näin asetan isukin melko kuumeiseen tilanteeseen. Viettääkö hän joulun mieluummin äitinsä ja hyvien ruokien kanssa vai minun kanssani? Ja ohhoh, tästähän se soppa syntyi.. Tilanne on loppujen lopuksi näin joulun kynnyksellä se, että me menemme jouluksi Vuokattiin. Useiden "minä en mene sinne jos ne tulee" ja "mä menen sinne minne ne menee"- kannanottojen jälkeen.

*sigh*

Ps. Talvisia kuvia tulee seuraavassa jaksossa

JA ÄÄNESTÄKÄÄ oikealla, olis kiva tietää c:

Live long and prosper,

-H-