lauantai 8. joulukuuta 2012

Jakso 679 sarjassamme "My Life as the Drama Queen"

Miten onnistunkin näissä sosiaalisissa tilanteissa aina näin hyvin?
Olen nimittäin onnistunut aiheuttamaan hirvittävän sukudraaman näin jouluun liittyen. Asiahan on niin, että minulla on sukulaispariskunta, joilla on valtava saksanpaimenkoira. Siis todella iso. Ja kyllä minä ymmärrän (jossain määrin) ettei sen kokoista koiraa jaksa aina pestä, vaikka se erittääkin ihostaan noin kilon möhnää vuorokaudessa. Mutta, kun tämä koira lisäksi kärsii ilmavaivoista (ihan totta, mitä ne sille syöttää?), onko sen pakko istua pöydän alla jouluruokailun ajan? Hyvin pienessä keittiössä, tupa täynnä ihmisiä, erite-koira pöydän alla istumassa.. Jokaisen unelmajoulu! 
Viime vuonna sanoin koiran omistajille erittäin ystävällisesti (mahtipinnistys minulle) että voisiko koira viettää edes ruokailun alakerrassa. Haisulin voisi kuitenkin päästää ylös kun siirrytään kahviin ja lahjoihin. Vastaus: "No kai minunkin täytyy sitten syödä alakerrassa", parhaalla marttyyriäänellä. Oh joy. Jostain syystä en viihtynyt ruokapöydässä kauaakaan.. 
Josta pääsemmekin tämän joulun draamaan. Päätin sitten jämäkästi sanoa, että vietän joulun Vantaalla toisten sukulaisten luona, mikäli haisuli-koira perheineen on tulossa tänne. Jotenkin lause kuitenkin ymmärettiin niin, että en vain halua olla jouluna täällä, ja näin asetan isukin melko kuumeiseen tilanteeseen. Viettääkö hän joulun mieluummin äitinsä ja hyvien ruokien kanssa vai minun kanssani? Ja ohhoh, tästähän se soppa syntyi.. Tilanne on loppujen lopuksi näin joulun kynnyksellä se, että me menemme jouluksi Vuokattiin. Useiden "minä en mene sinne jos ne tulee" ja "mä menen sinne minne ne menee"- kannanottojen jälkeen.

*sigh*

Ps. Talvisia kuvia tulee seuraavassa jaksossa

JA ÄÄNESTÄKÄÄ oikealla, olis kiva tietää c:

Live long and prosper,
-H-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti