Dave

Luinpa tässä mielenkiintoista keskustelua joka on syntynyt erääseen Dmndz ta life blogin kirjoituksen kommenttilaariin. Jännittävää seurata miten erilaisia ihmiset ovat, ja miten erilaisia näkemyksiä ihmisillä on maailmasta.
Minusta pieni maailmankuva on yksi hirveimpiä asioita mitä ihmiselle voi tapahtua. Tai no, ehkä tuo menee jo vähän liioittelun puolelle. Mutta silti, jos joku syntyy, kasvaa, kouluttautuu ja työskentelee koko elämänsä samalla (pienellä) paikkakunnalla, jopa samassa (pienessä) työpaikassa, minkälainen maailmankuva tälle ressukalle muodostuu? Jos ei koskaan tapaa ihmisiä eri yhteiskuntaluokista, ei koskaan näe miten asiat tehdään muualla, ei koskaan tee uusia ja yllättäviä asioita, miten pieneksi jää elämä? Toisaalta se on varmasti tuttua ja turvallista, elää ympäristössä josta tietää kaiken ja joka muuttuu hitaasti, jos ollenkaan. Se voi olla monelle hyvä elämä. En vaan ymmärrä miten joku voi ajatella niin? Toisaalta, mikäs minä olen tähän mitään sanomaan. Ilmiselvä asiantuntija, jo kahdella paikkakunnalla asunut ja jopa Teneriffalla asti käynyt.. Niin, onhan se vähän säälittävää.

Kylläpäs nyt lipsahti taas syvälliseksi! No, osoittaakseni teille että ei hätää, en edelleenkään oikeasti kykene syvällisiin pohdintoihin, voin paljastaa että tein luonnoksen abirekan kylkeen kiinnitettävästä lakanasta jonka tunnuslause oli "Arbeit macht frei". Vastaanotto oli suorastaan.. järisyttävä. Noh, ehkä minä jätän nämä taiteelliset hommat muille. Saamme sinne siis luultavasti errrrittäin omaperäisen "ooppaa abi style" tunnuslauseen. Huoh.

Olisi muuten kiva joskus nähdä (kuva) vanhasta hipsteristä. Miltä näyttää 60 vuotias hipsteri, jolla on sormiin tatuoituna kirjamia tai muuta kamaa?

Nihilistiyden uumenista,
-H-

Pointless things in life

Onpa muuten ollut melkoisen älytön viikko. Tiistaina , keskiviikkona ja torstaina olen jokaisena päivänä ollut puhumassa jonkin sortin suuremmalle joukolle ihmisyksilöitä (Thorsdaynä jopa kaksi kertaa). Vaikka en yleensä näitä hommeleita erityisemmin stressaakaan, on tämä viikko ollut melkoista hiustenlähdön aikaa, kun koko ajan on ollut kiire. Tänään meinasin rentoutua ja lähteä ihan kuulkaa liikkuviin kuviin, mutta jostain syystä kaikki ryönäsäkit ovat juuri tänään päättäneet tunkeutua samojen elokuvien samoihin näytäksiin mihin minäkin olisin halunnut! Why, cruel world, why? Joten taidanpa tyytyä tönöttämään himassa koneen ääressä. Tekemättä mitään. Taaskaan.

Olen vihdoin ratkaissut koiranmuona-arvoituksen! Googletin omaa nimeäni (myönnä pois, sinäkin olet tehnyt niin! En voi olla ainoa tässä hommassa, enhän?) ja löysin nimeni jonkun tuppulehden kuvakilpailun kymmenen parhaan joukosta! Palkintona Horse Show -lippuja ja Pedigree tuotepalkintoja. Okei, liput olisivat olleet sata kertaa parempi. Ja toisekseen, oliko tuomarien silmissä jotain vikaa? Kuvassa on kissa, joilla on pedigree-käyttäjien kanssa yhteistä lähinnä tassujen määrä. Mihin he kuvittelevat että tarvitsisin koiran herkkuluita? Kaverien lahjomiseen?
No, kyllä.

Pitää nyt vielä erikseen kiittää niitä ihania ihmisiä jotka ovat pistäneet minulle kommenttia tulemaan. Jokainen kommentti on päivän pelastus, ihan oikeesti! KIITOS!

-H-

Post Scriptum: lupaan lisätä tässä ihan lähiaikoina jotain vähän laadukkaampaa materiaa !

Noei, vitsi vitsi.

Purseri tässä päivää

Nyt iski lauantai-masennus. En enää ehdi hakea Irlantiin! Sydäntäni raastaa sietämätön tuska, sillä minulla ei taaskaan ole mitään hajua mitä teen kun kasvan isoksi. Koska, lets face it, ei näillä arvosanoilla päästä eläinlääkikseen. Ja totta turiset, onhan se asenteestakin kiinni, mutta tällä todistuksella pitäisi olla kyllä aivan helvetinmoinen asenne jotta sinne pääsisi, usko pois.
Lisäksi sitä pitää ilmeisesti hakea vähintään kolmeen paikkaan jos haluaa työkkäristä tukea jos (ja kun) ei pääsekään mihinkään! Kukaan ei sitten yhtään aikaisemmin kokenut asiakseen kertoa tätä minulle.. Homma näyttää siis selvästi siltä, että minä tulen olemaan yksi niistä näivettyneistä aikuisista, jotka istuvat toimiston takanurkassa ja kertovat kuinka he nuorina halusivat eläinlääkäriksi tai tuomariksi, mutta kova elämä ajoi heidät tähän karmaisevaan tilanteeseen. (Tosin hehän eivät myönnä että tilanne on karmaiseva). PASKAPUHETTA! Saamattomat nyhveröt eivät vain tehneet tarpeeksi duunia päästäkseen kiinni unelmiinsa. Olenko minä sitten yksi näistä nyhveröistä? Ilmeisesti.
Ongelmaksi jää kuitenkin, mihin minä nyt haen? Olen koko päivän laittanut rastia ruutuun erilaisissa ammatinvalintatesteissä, ja löysin jopa kaksi ihan asiallisen oloista testiä. Toinen oli Eximian ja toinen Mollin. Ensimmäinen kertoo vain aloja (minulla 1.Kauppatieteet 2.Oikeustiede 3.Lääketiede) mutta avo kertoo jopa ihan ammatteja. Ammatit on lueteltu tähtien mukaan (5 on paras, 1 on huonoin, yllätysyllätys), ja eläinlääkäri sai jopa 2 tähteä ja oli lisäksi punainen. (Punainenhan meinaa ettei sitä voi rajoitusten takia edes harkita. Pyh, se on rasitusastma ihmiset, ei ne hepat mua haittaa.) Sen sijaan se yrittää kovasti tehdä minusta Vähittäiskauppiasta (uh-huh), Tuomaria (niin varmaan) ja Ylihoitajaa (NIIN VARMAAN). Merikapteeni on myös melko korkealla. Mutta kun ei. Vähittäiskaupassa työtilanne on erittäin arvaamaton. Tuomari tarvitsee todella paljon lukemista ja opiskelua, unohtamatta työn haastavuutta ja sitä, että sille pallillehan ei ihan joka jannu (minä) pääse istumaan. Ja ylihoitaja. Sehän meni ihan nappiin, varsinkin kun minä olen yleisesti tunnettu ihmisrakkaana ja ystävällisenä ihmisenä (huomaa sarkasmi). Minulta napsahtaisi verisuoni päästä ensimmäisellä viikolla. Ja merikapteeni. Hah, millä lihaksilla?
Mediasuunnittelija ja markkinointipäällikkö ovat molemmat hommia mitä voisin hyvinkin harkita, ellei töihin pääsy olisi niin vaikeaa, työympäristö stressaava ja duunikaverit kusipäitä. Joten se siitä sitten. Siwan kassalle vaan.

Noniin, oliko tässä jo tarpeeksi nihilistiyttä? Jos joku keksii minulle alan missä toteutuvat seuraavat vaatimukset, olen valmis lähettämään Hänelle (hallelujah) keksin. Ihan postin kautta. Välittämättä itellan postitusäännöistä, ANARKIAA!

1) Hyvä palkka
2) Saa puhua ihmisille TAI komentaa niitä (tai molemmat)
3) Voi jossain vaiheessa perustaa oman yrityksen
4) Tätä työtä pitää voida tehdä muuallakin kuin Suomessa (sulkee esim. lakimiehen pois)
5) Kielitaito, käytännönläheisyys ja/tai jonkinnäköinen käsillä tekeminen on plussaa.
5) EI uskontohömppää, lapsia tai tarkkoja numero- ja tekstitsydeemejä.
6) Hyvä työllisyystilanne nyt ja tulevaisuudessa.


Omaa ammatinvalintaihmistäni keksin kanssa odotellessa,
-H-

edit: (15 min myöhemmin) Nyt onkin tammi- eikä helmikuu! MÄ EHDIN! Hooray! DO THE HAPPYDANCE, DO THE HAPPYDANCE ! Meikäpoika lähtee pian muille maille, meikäpoika jää pian lämpöäs vaille, meikäpoika lähtee (hakemaan) IRLANNIN MAILLE !
edit: (seuraavana päivänä) sekoitin myös irlannin ja skotlannin keskenään...

Henkisesti hieman vajaa kissani, ihan on tullut emäntäänsä!

What Do Stormtroopers Say?

Olen edistynyt penkkaripuvussa! Kuukausien ja taas kuukausien (johan tässä on vuosi tainnut mennä) suunnittelun jälkeen menin ja ostin ylihintaisen kökköpuvun, joka tänään odotti minua takaovella liukurin alla. Sen huntin jälkeen minkä maksoin siitä  joudun varmaan käyttämään vielä toisen huntin että saan siitä jotenkuten edustavan näköisen.. Rahatilanne tulee siis tänä vuonna olemaan loistava.. Lupaan kuitenkin laittaa kuvaa tulemaan heti kun saan pukuun parannuksia.

Lukio.. Aah, lukio. En vieläkään voi painottaa kuinka tärkeää on, että valitsee kaikki tarvittavat kurssit ajoissa (nim. Viime yönä klo 1 Kafkan novellianalyysiä vääntänyt). Nyt jumalauta otat heti sen kurssivalintalärpäkkeen käteen ja alat rastittamaan käytyjä, vielä käymättömiä ja oho-ai-tääkin-piti-käydä-kursseja. Heti. Vältyt tältä julmalta kohtalolta. Jos ne jättää viimeiseen hetkeen, käy joka huonosti tai helvetin huonosti. Väistin juuri ja juuri sen karmaisevn kohtalon että kun muut abit kirmaavat lukulomalle, minä olisin joutunut jäämään yhden hikisen yk2-kurssin takia kouluun! Mutta hintana on aivan tautinen määrä äikän tehtäviä (joka kertaa kun saan edellisen vuoren tehtyä, ilmestyy 7 uutta) ja 57 yk-tehtävää ja kaksi esseetä koskien yhteiskunnallista taloutta. Mitä tahansa jotta pääsee ylioppilaaksi, eikö niin?

Olen lisäksi vihdoin valaistunut yliopiston suhteen! Okei, ykkösvaihtoehtona on aina ollut se eläinlääketiede, mutta kun sinne pääsee se 8% hakijoista (suomennettuna nerot), olen kuumeisesti miettinyt varavaihtoehtoa.. Ja nyt kuningassuunnitelma on valmis !
1) Hae eläinlääketieteelliseen Helsinkiin (Suomen ainoa)
2) Hae eläinlääketieteelliseen Skotlantiin, jossa se on lähes ilmaista. Vuoden opiskelun jälkeen hae uudelleen Suomeen.
3) Et pääse kumpaankaan- kierrä maailmaa.

Mikä mahtava suunnitelma, eikö? (Copyright -H-)

Ja huomenna on ajokortin 2-vaihe, myös rahastusvaiheena tunnettu osio edessä. Mitä ideaa siinä on? Katsotaan että juu-u, eihän toi juppi osaa ajaa, ei sitten yhtään. Liian lujaa, liian lähellä, vaaraksi liikenteelle. Ja mitäs sille sitten tehdään? Aivan, EI MITÄÄN. Paitsi päästetään se irti liukasradalle. Oh, joy. No sehän auttaa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
-H-

Pullaa ja psykoanalyysiä

Tästä lähtee nyt syväluotaava analyysi lukijoideni (kaikkien niiden 5) mieliin. Vastauksena kysymykseen "Mitä haluat lisää?", suuriman rosenttimäärän keräsivät Mielipiteet ja Teksti yleensä. MITÄ IHMETTÄ? Laitoin ensimmäisen kerran pitkään aikaan valtavan kuvapläjäyksen ja heti tulee monta täggäystä pikkuneliöihin ! Ja silti te väitätte että te haluatte tekstiä ! EN USKO. Se siitä sitten. En laita yhtään enempää tekstiä. 

Monta ääntä keräsi myös Elämää, tosin en aio toteuttaa sitäkään, koska mistäs elämästä tässä kirjoittamaan? Kaikki varmasti haluavat silmät vereslihalla lukea päiväni tapahtumia. Ihan vain teidät vakuuttaakseni päätin tänään kirjoittaa päivän tapahtumat ! Oi kuinka jänittävää.. 

Heräsin. Menin bussilla kouluun. En ollut tehnyt mitään läksyjä, koska olen laiska paskiainen. Piti hoidella vaikka mitä kouluun liittyviä hommia, siirsin kaikki maanantaille. Ruokana oli pastaa. Lintsasin vikan tunnin. Tein läksyjä. Sain ihanalta Ellalta kyydin himaan. Paistoin pihvin, se olikin vanha. Lämmitin mikrossa lasagnea ja halkaisin sormeni laatikkoon. Se sattui. Pesin pyykkiä. Koko loppuillan olenkin surfannut mahdollisimman halpoja Stormtrooper-pukuja penkkareita varten.

The End

Oliko kivaa? Niin, aivan, ei ollut. Tätä ei siis jatketa. 

Kuvat saivat näköjään kerättyä itselleen muutaman äänen, joten en laita niitä tänään yhden yhtä. Tai no, ehkä yhden. Mutta ei tätä edes lasketa kuvaksi !

Olen jostain syystä taas nakitettu lastenhoitoon (ja vielä ihan karmeita kauhukakaroita tällä kertaa), mutta toisaalta tämä varmasti vain vahvistaa ei-lapsia-koskaan-politiikkaani, joten otan sen positiiviselta kannalta. Täytyy vain toivoa ettei ne kuole tai vakavasti loukkaannu tässä lauantai-illan ja sunnuntai-päivän aikana. 

Kaveri käski leipoa pullaa (usean kuukauden kakarakokemusten pohjalta), mutta en suostu. Kuka niitä tahmanäppien saastuttamia pullia edes söisi? 

-H-