Purseri tässä päivää

Nyt iski lauantai-masennus. En enää ehdi hakea Irlantiin! Sydäntäni raastaa sietämätön tuska, sillä minulla ei taaskaan ole mitään hajua mitä teen kun kasvan isoksi. Koska, lets face it, ei näillä arvosanoilla päästä eläinlääkikseen. Ja totta turiset, onhan se asenteestakin kiinni, mutta tällä todistuksella pitäisi olla kyllä aivan helvetinmoinen asenne jotta sinne pääsisi, usko pois.
Lisäksi sitä pitää ilmeisesti hakea vähintään kolmeen paikkaan jos haluaa työkkäristä tukea jos (ja kun) ei pääsekään mihinkään! Kukaan ei sitten yhtään aikaisemmin kokenut asiakseen kertoa tätä minulle.. Homma näyttää siis selvästi siltä, että minä tulen olemaan yksi niistä näivettyneistä aikuisista, jotka istuvat toimiston takanurkassa ja kertovat kuinka he nuorina halusivat eläinlääkäriksi tai tuomariksi, mutta kova elämä ajoi heidät tähän karmaisevaan tilanteeseen. (Tosin hehän eivät myönnä että tilanne on karmaiseva). PASKAPUHETTA! Saamattomat nyhveröt eivät vain tehneet tarpeeksi duunia päästäkseen kiinni unelmiinsa. Olenko minä sitten yksi näistä nyhveröistä? Ilmeisesti.
Ongelmaksi jää kuitenkin, mihin minä nyt haen? Olen koko päivän laittanut rastia ruutuun erilaisissa ammatinvalintatesteissä, ja löysin jopa kaksi ihan asiallisen oloista testiä. Toinen oli Eximian ja toinen Mollin. Ensimmäinen kertoo vain aloja (minulla 1.Kauppatieteet 2.Oikeustiede 3.Lääketiede) mutta avo kertoo jopa ihan ammatteja. Ammatit on lueteltu tähtien mukaan (5 on paras, 1 on huonoin, yllätysyllätys), ja eläinlääkäri sai jopa 2 tähteä ja oli lisäksi punainen. (Punainenhan meinaa ettei sitä voi rajoitusten takia edes harkita. Pyh, se on rasitusastma ihmiset, ei ne hepat mua haittaa.) Sen sijaan se yrittää kovasti tehdä minusta Vähittäiskauppiasta (uh-huh), Tuomaria (niin varmaan) ja Ylihoitajaa (NIIN VARMAAN). Merikapteeni on myös melko korkealla. Mutta kun ei. Vähittäiskaupassa työtilanne on erittäin arvaamaton. Tuomari tarvitsee todella paljon lukemista ja opiskelua, unohtamatta työn haastavuutta ja sitä, että sille pallillehan ei ihan joka jannu (minä) pääse istumaan. Ja ylihoitaja. Sehän meni ihan nappiin, varsinkin kun minä olen yleisesti tunnettu ihmisrakkaana ja ystävällisenä ihmisenä (huomaa sarkasmi). Minulta napsahtaisi verisuoni päästä ensimmäisellä viikolla. Ja merikapteeni. Hah, millä lihaksilla?
Mediasuunnittelija ja markkinointipäällikkö ovat molemmat hommia mitä voisin hyvinkin harkita, ellei töihin pääsy olisi niin vaikeaa, työympäristö stressaava ja duunikaverit kusipäitä. Joten se siitä sitten. Siwan kassalle vaan.

Noniin, oliko tässä jo tarpeeksi nihilistiyttä? Jos joku keksii minulle alan missä toteutuvat seuraavat vaatimukset, olen valmis lähettämään Hänelle (hallelujah) keksin. Ihan postin kautta. Välittämättä itellan postitusäännöistä, ANARKIAA!

1) Hyvä palkka
2) Saa puhua ihmisille TAI komentaa niitä (tai molemmat)
3) Voi jossain vaiheessa perustaa oman yrityksen
4) Tätä työtä pitää voida tehdä muuallakin kuin Suomessa (sulkee esim. lakimiehen pois)
5) Kielitaito, käytännönläheisyys ja/tai jonkinnäköinen käsillä tekeminen on plussaa.
5) EI uskontohömppää, lapsia tai tarkkoja numero- ja tekstitsydeemejä.
6) Hyvä työllisyystilanne nyt ja tulevaisuudessa.


Omaa ammatinvalintaihmistäni keksin kanssa odotellessa,
-H-

edit: (15 min myöhemmin) Nyt onkin tammi- eikä helmikuu! MÄ EHDIN! Hooray! DO THE HAPPYDANCE, DO THE HAPPYDANCE ! Meikäpoika lähtee pian muille maille, meikäpoika jää pian lämpöäs vaille, meikäpoika lähtee (hakemaan) IRLANNIN MAILLE !
edit: (seuraavana päivänä) sekoitin myös irlannin ja skotlannin keskenään...

Henkisesti hieman vajaa kissani, ihan on tullut emäntäänsä!