Penkkarit

Ette hei ikinä usko mitä tänään tapahtui. Tämä voittaa kaikki edelliset tapahtumat koko blogini historiassa! Joku- uskokaa tai älkää- oikeasti pyysi että voisinko taas kirjoittaa blogiini. Masokisteja, perkele, masokisteja.

Joten päätin laittaa niljakkaat kylmänhikiset sormeni töihin ja suoltaa penkkareista jotain bittiavaruuden syövereihin.


Kylläpä oli hauskaa houkutella pikkulapsia rekan alle karkeilla. Ainutlaatuinen kokemus. Ei mutta ihan tosi, varsinkin pienemmät lapset muuttuivat eläimiksi nähdessään ilmaista karkkia! Opettajat ja muutama vanhempi oppilas olivat muodostaneet eräällä koululla ihmisaidan pitämällä toisistaan käsistä kiinni, mutta pienet alakoululaiset elukat yrittävät ryömiä käsien ali ja työnsivät ja puskivat jotta pääsisivät parhaille apajille.. Ihan hullua. Ja kun heidä lopulta päästettiin irti, he tappelivat karkeista repimällä ja tönimällä. Naapurin hammaslääkärit katselivat varmasti onnenkyyneleet silmissä, miten plakkikasvatuksen saaneet lapsoset taantuvat viidakon lakeihin ilmaisen sokerin edessä. Ihme juttu, se karkkipussi kun tosiaan maksaa siellä kaupassa sen 2,10? Toisaalta, jos joku jakelisi rekoista ilmaisia viinapulloja, voisin kuvitella lukiolaisten käyttäytyvän ihan samoin.

Pukunikin muuttui viime hetkillä (se oli valmis edellisenä iltana n. klo 23.30) kaupasta ostetun kökkerön näköisestä itse tehdyn kökkerön näköiseksi. Rakas siskoni auttoi minua puvun kanssa, ja kun menin eräänä päivänä sovitukseen koko puku oli leikelty kappaleiksi.. Mutta ei siinä, siskoni avopuolisko oli takonut alumiinista suojuksen paloja, joiden päälle "vanhan" puvun palaset liimattiin. Joten sain sitten kehua että hei pukuni on alumiinia, vaikka takaosa oli hiukkasen naurettavan näköinen; mustat farkut ja työhousuista leikatatut takataskut, joiden yhdistelmä näytti epäilyttävästi mustilta housuilta joiden päällä oli valkoinen minihame-roiskeläppä. Mutta eipä siinä, hauskaa oli vaikka hikoilinkin baarissa kuin pieni possu. Ja jostain syystä unohdan aina alkoholin vaikutuksen alaisena etten osaa tanssia tai laulaa. Ja taas sitä mennään. Onneksi tällä kertaa oli sentään koko pään peittävä tunnistusta hankaloittava kypärä päässä.

Red dart pointing at me, just in case you missed the stormtrooper

Mun ideoima ja (rakkaan kaverin avustuksella) toteuttama abilakana

Lupaan yrittää löytää jostain hieman paremman kuvan

ps. mä tosiaan toivon ettei se näyttäny ihan tältä..

Ja lukiourani päätteeksi tein myös huonoimman julkisen esiintymiseni IKINÄ. (Mukaan luettuna se kerta, kun 6. luokalla huijasin että olin kirjoittanut aineen, jouduin sitten lukemaan sen luokan edessä ja keksin sen sitten päästäni muiden tirskahdellessa). Nyt tiedän miltä tuntuu seistä lavalla kun minulle buuataan ja päälleni heitetään mätiä tomaatteja (okei no karkkeja, kyllähän sitä nyt pieni liioittelu sallitaan?). No ei se niin haittaa, ei aina voi onnistua! Ei edes joka kerta. (hehheh, tätihuumoria.)

Kaiken kukkuraksi tämä on 98. kirjoitukseni, eli vain kaksi jäljellä maagiseen sataan! Silloin pitää ilmeisesti tehdä jotain erikoista, ja koska macarena-ehdotukseni viime kerralla hylättiin, heitän nyt pallon teille! Ihan mitä vaan tulee mieleen! Puserran luultavasti jonkun "miksi sinunkin pitää alkaa kasvisyöjäksi" tai "how-to-make-yourself-invisible-in-bar" tekstin jos ehdotuksia ei tule, eli ihan vain itsenne takia, heittäkää jotain ehdotuksia. Tai ehdotus? Edes puolikas?

-H-