maanantai 5. marraskuuta 2012

Oodi julkiselle liikenteelle

Jamesin  päästyä onnellisesti talvilevolle alkaa tämä iänikuinen rääkki joka saapuu joka vuosi pakkasen mukana: bussilla kulkeminen. Onkohan pk-seudun ja pönden välissä joku maaginen raja jonka jälkeen kukaan ei vaan yksinkertaisesti osaa kulkea bussilla?
   Röyhkeät muksut istuu käytävän puoleisella paikalla reppu ikkunapaikalla (ah niin jotta My Little Pony näkee ulos..) eivätkä uskalla katsoa ketään silmiin. Eikä siinä mitään, ne on lapsia hei, ei niiltä voi mitään odottaakaan! Mutta CAMOON, jos ikää on mittarissa jo yli 15 vuotta eikä vieläkään voi istua siellä ikkunapaikalla.. Asshole. Ja ihan totta, niille vaahtosammuttimillekin voi ystävällisesti sanoa että "hei pääsenkö istumaan tähän?". 
   Sitten ne lapset jotka ei voi mennä istumaan kenenkään viereen.. OH PLEASE. En ole niin ilkeän näkönen.. En ole! Ja yleensä siellä bussissa on vielä 10 muutakin paikkaa jäljellä, joten perse penkkiin!
   Ja kun se bussi sitten vihdoin oikeasti on täynnä, ja ensimmäinen sisääntuleva ihminen sen huomaa, mitä hän tekee? Kyllä, hän jää seisomaan siihen neljännen penkkirivin kohdalle. Mikä teitä vaivaa? Bussi ei ole vielä edes puolimatkassa ja te seisotte jumalauta siellä edessä?? 
   Ja niin, bussi päätyy onnellisesti kaupunkiin, etuosa hirveässä ryysiksessä seisovia ihmisiä, takaosa puolityhjänä, ja minä katkenneen verisuoneni kanssa.


Ja nyt, hyviin uutisiin.
..
...
Noh, tässä näitä kuvia.





































Nuttura maksimikireydellä,
-H-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti