Miksi ihmiset aina odottavat elämän jotenkin maagisesti äkkiä alkavan heti kun jotain? Olen kuullut monen sanovan että elämä alkaa kun täyttää 18. Mitäs sitten? Saa auton, voi laillisesti hillua baareissa ja oksennella taksien takapenkille. Haloo! Elämä on nyt, ei huomenna!
Olin viime viikon Tanskassa koulun järjestämällä retkellä. Aiheena oli ilmastonmuutos, ja lähinnä keskityttiin Itämereen ja sen vedenpinnan nousuun. Olen ajatellut Tanskaa aina kuin suurena pohjemaana: suoraa tietä suoran tien perään. No eipäs ollutkaan! Ainoa suora paikka tanskanmaalla näytti olevan lentokenttä, sen jälkeen se olikin pelkkää pientä mäennyppylää. Paikka jossa yövyimme ja pelastimme maailmaa oli nimeltään Fuglsøcentret ja se sijaitsi lähellä Århusia. Menimme sinne kahdella lennolla ja bussilla. Söimme päivittäin 3 ateriaa: Aamupalan, johon kuuluivat kertakäyttömukit ja lusikat, lounaan, johon kuului kelmuun pakattu sämpylä ja vesipullo muovipussissa (eikä puhettakaan että olisimme täyttäneet pullot uudestaan, ei toki. Joka päivä uudet lähdevesipullot) ja lihaisan illallisen jossa joimme kertakäyttömukeista. Hahha, tuli taas pelastettua maailmaa vähä kerrallaan..
Matkalla
Köpenhaminassa...
Illalla...
Botski merellä
Tanskassa oli hyvä sää- uskomatonta
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti