keskiviikko 7. syyskuuta 2011

you were the fastest



Kyllä noi wulffmorgenthalerit vaan jotenki iskee muhun :') Se on ihmeellistä miten joillain voi olla jatkuvasti ideaa uusiin ja uusiin ja sarjakuviin. Tostakaan sarjasta en oo löytäny montaa strippiä jolle en olis nauranu vedet silmissä.¨

Kangaskassivimma ei ole vieläkään laantunut, joten kävin eilen kirjastossa kipittämässä avustajan luota toiselle etsiessäni kirjaa, jossa olisi sabluunamalleja. Kun loppujen lopuksi päädyin selailemaan jotain 70-luvulla painettua "Suuri käsityökirja"-sarjaa, päätin luovuttaa suosiolla, ja lainasin yhden tatuointikirjan.








Eihän siellä mitää sinällänsä käyttökelpoista ollut, mutta jonkunmoista inspiraation tynkää löytyi kyllä. Inspiraatio iski myös englannintunnilla, ja pitihän se heti raapustaa ylös.. Sen pohjalta sitte illalla (lue: yöllä) raapustelin muutaman yksinkertasen luonnoksen, joista sais helposti tehtyä sabluunan. Kommentit on tietty tervetulleita, vaikka nämä onkin vähän hätäsiä versioita:)




Jostain syystä nämä tekniset laitteet ei nyt enää haluakkaan tehdä
yhteistyötä, ja tästä tuli hieman oudohko..








Mulla on joku kummallinen pakkomielle säästää kaikki. Tai nyt sentään kaikkea, mutta vaikkapa vanhat farkut ja pehmolelut ovat jotain mitä ei voi heittää pois. Farkuissa on kahta eri alalajia: On ne rikkinäiset "tästä kankaasta voi vielä joskus tehdä jotain", ja ne liian pienet "kunhan laihdun 30 kiloa niin kyllä nämä vielä menevät". Ja niitä tosiaan riittää.. Sitten se vuori pehmoleluja. Miten ketään uutta tuttavuutta voi kysyä kylään, kun heti ensimmäiseksi on selitettävä miksi nurkassa nököttää 2-metrinen nallekarhu ja sen 30 kaveria?
Farkuista näkyy hienosti myös mun elämän sedimenttikerrostumat. Alimmaisena on vaan mustia farkkuja, joista se on sitte lähteny vaalenemaan..


12 paria...


-H-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti