Murjomisesta puheen ollen. Kerronpa teille tarinan siitä kaikkien vihaamasta päivästä joka tulee sunnuntain jälkeen ja ennen tiistaita, tiedät-kyllä-mikä.
Olen siis koko viikon ollut kipeä, alkaen viime torstaista. Tätä kyseistä maan.. tiedät-kyllä-mitä edelsi siis kuumehouruinen katkonainen yöuni, joka osaltaa maksimoi multivitutuksen.
Heräsin ensimmäistä kertaa noin klo 6. Oli ensimmäinen päivä jolloin minun piti raahatua vapaaehtoisesti viikon kidutukseen (aka matikan abi-kurssi). Ensimmäinen päivä, ensimmäinen tunti, ja siellä piti olla paikalla klo 9. Halusin tietysti olla paikalla mahdollisimman aikaisin jotta saisin parhaan (takarivin) paikan, jossa voisin rauhassa nukkua ibuprofeenihuuruja pois, ja päätin lähteä viimeistään varttia yli kahdeksan. Kuudelta ajattelin kuitenkin että tässähän on vielä monta tuntia hyvää aikaa, nukahdin, tein perinteiset ja heräsin varttia vaille kahdeksan. Äkkiä teevesi kiehumaan ja lääkkeet naamariin, ja olinkin pihalla jo vähän yli puoli 9. Lintu oli paskantanut moottoripyörän päälle. Toistan: Lintu oli paskantanut moottoripyörän päälle. Kenelle käy näin? Eikä edes mikään pikkuruikuli, sitä olisi voinut kaapia penkistä vaikka lapiolla pois! Ajan puutteessa kaivoin taskuistani kaikki nenäliinat mitkä löysin, pyyhkäisin pahimman satsin päältä pois ja lähdin kohti Pasilaa.
Kaikessa älykkyydessäni olin edellisenä iltana vilkaissut paikkaa kartalta ja todennut että sinnehän on helppo löytää. Saavuin Pasilaan, eksyin, pysähdyin näpertämään kännykästä sijaintia ja kadunnimiä, katsoin kelloa (10 vaille yhdeksän), jatkoin näpertämistä ja löysin reitin. Huokaisin jo helpotuksesta että löysin perille, kunnes tajusin ettei missään ole parkkipaikkoja. Ihan tosi. Kiertelin ja kaartelin tuskanhiki otsalla, vilkaisin kelloa (tasan 9) ja survaisin moottoripyörän hätäisesti Messukeskuksen huolto-ovien viereen, jonkinäköiseen parkkihalliin. (Osoittautui yllättävän hyväksi paikaksi, suosittelen)
Sen jälkeen eksyin rakennuksen sisällä, ja kun vihdoin pääsin luokkaan muutaman minuutin myöhässä, paikkoja oli jäljellä vain etupenkissä. Tietysti. Menin naama punaisena istumaan etupenkkiin. Loistava valinta se hailakan harmaa paita. Pienestä kuumesta ja vähän isommasta stressistä johtuen hikoilin kuin pieni sika. Etupenkissä. Vaalea paita päällä.
Lisäksi olin unohtanut ottaa vihon mukaan, joten ruokatunti menikin sitten kauppaa etsiessä. Lopulta löysin jonkun taka-pasilan pikku alepan, josta löytyi ylihinnoiteltu lehtiö, lihapiirakka ja rahkapulla, jotka tosin ehdin syödä vasta kahvitauolla. Kassajonossa joku hyypiö puuskutti hengitys vinkuen ihan niskassa kiinni. Kun sitten huomasin kuitista että olin joutunut maksamaan rahkapullasta saman verran kun lihiksestä, oli hyyppä jo maksamassa ja päätin etten suostu muutaman kymmenen sentin tähden astumaan yhtään lähemmäs kassaa.
Kun mä vihdoin pääsin pois sieltä kammiosta, oli rankkasade. Kastuin ihan läpimäräksi.
Olishan sitä tietysti voinu huonomminkin mennä.
En vaan heti keksi että miten.
-H-
Kuvatodiste moottoripyörän sabotoinnista
(hyvää nokia-laatua)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti