Mä rakastan kirjoja. Ja graavilohta. Mutta kirjat. Se on jotain niin ihanaa, kun voi ottaa hyvän kirjan ja käpertyä jonnekki nurkkaan lukemaan sitä. Ihan sama mitä ongelmia mielessä pyörii, jos kirja on hyvä, siihen maailmaan uppoutuu täysin. Kuten vaikka Nälkäpeliin, Luukaupunkiin (ja kaikkiin sen jatko-osiin) tai Langenneeseen enkeliin. Ja ei, mä en lue pelkästään yliluonnollista enkelikamaa, mutta se on jotenkin nii helppoa. Mulle kirjat on rentoutumista, ei mitään pientä kivaa aivopähkinää. Kyllä, mä olen lukenut jotain klassikkoja. Tuskanhiki valuen. Mä en vaan halua ajatella, kun mä luen. Mä haluan uppoutua.
Ja nyt, koska mielummin luen kuin kirjoitan, lopetan jälkimmäisen.
Kuvia.
-H-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti