tiistai 28. helmikuuta 2012

Ilta Benin ja Jerryn seurassa.

Varoitus: teksti saattaa sisältää sarkasmia, eikä sitä suositella ihmisille, joilla on poikkeuksellisen heikko huumorintaju, raivotauti tai jotka ovat raskauden viimeisellä kolmanneksella.

Mikä on aikaraja tavallisen ihmisen muodostumisessa säälittäväksi ikisinkuksi? Tiedättehän, se sellainen jonka mielestä "mä haluan olla sinkku, tää vapaus ja kaikki.. Tää on just mitä mä haluan", mutta joka kuitenkin itkee sunnuntai-iltana Ben&Jerry's-purkki kourassa elämänsä surkeutta. Näitäkin tapauksia on niin monta erilaista. On niitä jotka tyrmäävät baarissa jokaisen vastaantulijan pelkällä ulkoisella olemuksellaan, mutta etsivät ja odottavat
sitä oikeaa Fernandoa saapuvaksi uljaalla ratsullaan. Ja sitten on niitä, jotka hyppivät vaihtoehdosta toiseen koko villin "nuoruutensa" ja tajuavat sen loppuneen vasta kun plakaattin alkaa kertyä nelosella alkavia lukuja. Ja tietysti on niitä, jotka eivät vain syystä tai toisesta (liiallinen Star Wars- fanitus?) ikinä löydä ketään viereensä köllimään. Ikinä.
Netin syöverit ovat vähän pelottavaa luettavaa. Ihan pelkästään googlettamalla voi todeta, että aiheestahan on tehty blogeja muutama liikaakin, ja ne näyttävät paljastavan yhteisen tekijän: hevoset! Mitä, eivätkö heppatytöt olekaan kuuminta hottia jätkien silmissä? Ilmeisesti ratkaisu ongelmaan on siis ratsastuksen lopettaminen. Näin sen täytyy olla.

Joten taidanpa tästä vetäytyä sohvan nurkkaan Ben&Jerry's purkin äären, perumaan seuraavaa ratsastustuntia.

-H-

2 kommenttia:

  1. sama tunne, ei näy timmit heppatytsyt kelpaavan !

    VastaaPoista
  2. Ne ei tiedä mitä ne menettää..

    VastaaPoista